Meitsi tekee tätä taas

Sela

Ensimmäisenä tahdon sanoa, etten todellakaan tarkoittanut ns. uutena debyyttinä losauttaa päihdepoliittista pohdintapaskaa. Mieluummin olisin kirjoittanut vaikka viimeisimmistä edesottamuksistani ja siitä, mitä niistä satuin oppimaan. Sellaisia ei kuitenkaan ole ollut. Viimeiset kaksi viikkoa on käytetty tyhjänpäiväiseen mouppaamiseen. Niin, tämä muita riuskempi vuosi näyttää lähestyvän loppuaan. Jos joskus päätän kirjoittaa elämänkertaa, tulisi se todennäköisesti keskittymään aikaani 19-veenä, muun sisällön ollessa sitä tarpeetonta paskaa niille, joita kiinnostaa syyseuraussuhteet ja sellaiset (kuten vitun Star Wars- tai mitätahansa-faneja). Paljon todennäköisemmin, jos en kirjoita elämänkertaa, mutta olen jonain päivänä 80-vuotias, seniili ja impotentti, muistan varmasti kertoa kymmeniä väritettyjä anekdootteja eräältä lyhyehköltä Euroopanretkeltä silloin vuonna -08. En tiedä tuleeko parempia aikoja. Riippuu luonnollisesti suhtautumistavastani. Nyt haluan antaa propsit viime ajoille lähinnä siitä että olen saanut ehkä raskaimpia viitteitä siitä, kuka oikeastaan olen.

Mieluiten olisin kertonut jotain ihmisten kanssa diilaamisesta. Edellä sanotusta taitaa kuitenkin käydä ilmi, että kaikki ystävinäpitämäni ovat käytännössä kadonneet elämästäni. Toiset valtionpalveluksen seurauksena, toiset välimatkan - joko fyysisen tai henkisen - seurauksena. Olen tehnyt toki uusia, oikeastaan vanhoja, tuttavuuksia, mutta heidän tarkoitusperistään en ole vielä varma. Yksinäisyydestä ja sen epätasapainottavista vaikutuksistakin voisin kirjoittaa, mutta se kuulostaisi vain itsetuhoiselta ja ikävältä.
Ainoa mahdollisesti hyvä puoli tässä kaikessa on se että aikaa ja päänupin resursseja vapautuu esimerkiksi kirjoitustouhun ylläpitämiseen.

Anycase, aloitan jälleen päihteistä. Nyt kun päihteistä keskustelu on pikkuhiljaa avautumassa, päätti eräs pakinoitsija pitää kolmevarttisen kannabismyönteiseksi leimatun suht neutraalin puheen Suomen kolmesta ykköshuumeesta. Viina, tupakki ja dagga-vertailua on käyty jonkun verran. Itsekin olen tällaisen vertailun toteuttanut julkisesti - no, julkinen koulu on julkinen ! - objektiivisuuteen pyrkien tietysti. Sain tietenkin saman hamppumyönteisen leiman. Ehkä sitten myös koko EU on lopulta hamppumyönteinen raporttinsa kera. Maailma on menossa tämän asian kanssa tiettyyn suuntaan, myös Yhdysvallat. Taloustehokkaalla ajattelulla on joitain hyviä puolia ! (mietipä kokoomuslainen. Sen lisäksi että haittojen vähennys on huumesotaa järkevämpää, on se myös taloudellisempaa !) Kauankohan oma pikkujenkkilämme ja mammankoti naapurissa jaksaa kärvistellä? Alamme kuitenkin olla maailmalla marginaalitapauksia, rinnallamme ovat pian enää kaukoidän fasistit, jotka langettavat hampuuseille kai yhä hirttotuomioita.

Tänään tahdon ensimmäisenä tarttua argumenttiin "miksi mitään päihteitä pitäisi olla ?" Toisinaan masentuneena miehenä tämä argumentti saa itseni kiehumaan. Paskin ns faktaan perustuva argumentti ikinä ! Ovatko nämä elämäänsä ilmeisen tyytyväiset mammat ja muut tukahduttaneet suunnattoman vitutuksen olemassaolon itsessään vai onko heidän elämänsä vain täydellistä? Jälkimmäiseen en ainakaan jaksa uskoa. Jotenkin kovin moniin kulttuureihin iskostunut syyllisyys ns. helposta nautinnosta on johtanut irrationaaliseen päätelmään, jonka mukaan tietyllä tavalla saavutettu nautinto on parempi kuin toinen. Puhun tietysti vain nautintotouhusta, jossa kukaan ulkopuolinen ei kärsi vahinkoa. Elämä ei saa olla helppoa ! Nautinto pitää saada vain kovan työn kautta. Kummasti muutaman viikon iisit endorfiinirakkauspajaritkin varmasti tuomittaisiin, vitutusten kautta kestänyt vuosikymmenien parisuhde on paljon hyväksyttävämpi! Elämästä pitää siis voida nauttia, mutta vain sellaisen toiminnan kautta, joka ei saa olla helppoa? Näyttää siltä että nämä kyselevät luultavasti tädit perustelevat itse miksi päihteet ovat olleet ja tulevat ainakin vielä pitkän aikaa olemaan. Jos joku ei tajunnut, parempi selitys tälle on kuuluisimmin Darwinin muodostelema teoria, jonka mukaan maailma on paska paikka useimmille. Pätee sekä lajeihin että yksilöihin. Kaikille ei voi olla onnellisuutta, silloinhan kontrastin kadotessa onnellisuutta ei olisi. Darwinin mukaan näitten useimpien pitäisi kuolla ja kadota vain, jotta uusi pohjapaska pääsee syntymään kuollakseen ja kadotakseen. Hierarkian voi käsittää myös näin kääntäen. Olisiko luonnonmukaisin ratkaisu tappaa kaikki nistit ! Niin heitä ei tapeta, he pyrkivät yhä onnellisuuteen ja hakeutuvat suppeamman, helpomman skaalan nautintojen pariin. Näin syntyvät addiktiotapaukset.
Paremmalla energialla tulen ehkä jonain päivänä pohtimaan tätä laajemmin. Ennakoin tosin lopputuleman sivuavan jollain tavalla sitä että ihmisen ei vain pidä olla olemassa. Konkluusiona pidän seuraavia
Maailma on paska paikka monille. Siksi on huumeita. Ihmiset, joiden elämä on monipuolista ja nautinnollista (tämä on tietysti subjektiivinen käsite) eivät käytä huumeita. Jos maailmasta pitää poistaa huumeet, tulee maailmalle tehdä jotain ensin. "Miksi maailmassa pitää olla mitään huumeita"-argumentti on edellämainitun moson johdosta täysin triviaali, omasta mielestäni vain hurskasteleva ja ärsyttävä, päivän päihde-, mutta myös muussa politiikassa. Vai mitä luulette, onko kukaan lähelläkään projektia "Maailma kivaksi kaikille !" ?

Luonnonhierarkiaan läheisesti liittyen haluan ottaa esille hajanaisen ajatelmamoson, jonka joku paskiainen luultavasti ehtii tutkimaan, kehittämään ja tekemään teorian vitusti ennen minua. En kuitenkaan jaksa pidellä mitään salaisuuksia, ja onhan tätä ennenkin pohdiskeltu. Kyse on addiktiopotentiaalista, jolla tutkimuspiireissä puhutaan päihteiden ominaisuudesta. Minusta käsite sopii paremmin kuvaamaan ihmisen ominaisuutta. On ihmisiä jotka ovat persoja tietyille asioille. Toiset dokaavat, toiset kiskovat piriä, toiset runkkaavat. On myös ihmisiä jotka helposti innostuvat kaikesta. Tällaista yleisherkkyyttä kutsuisin addiktiopotentiaaliksi. En tiedä tullaanko koskaan löytämään tällaista yleistä persoutta, vai onko addiktioherkkyys jollain tavalla ainekohtainen, mutta on olemassa tapauksia, jotka jäävät helposti koukkuun aivan mihin tahansa. Nämä ihmiset ovat vaarassa syrjäytyä joutuessaan väärien aineiden kanssa tekemisiin, vaikka eivät muuten omaisikaan erityistä kriminaaliluonnetta. Potentiaaliin vaikuttavat varmasti samat kolme seikkaa jotka vaikuttavat kaikkeen muuhunkin : ympäristö, genetiikka ja oma suuntautuneisuus.
Yksilön addiktiopotentiaalista tulee poliittinen kysymys kun alkaa miettimään, että vittuakos näille ihmisille pitäisi tehdä. Tämä tosin tapahtuu vasta kun näitä ongelmakeissejä alkaa olla näkyvä määrä. No median mukaan Suomi on täynnä nistejä. Mielestäni tulisi erottaa nämä "heikot" keissit muista asosiaalisista tapauksista, jotka vain tahtovat vittuilla yhteiskunnalle mahdollisesti jonkin komplikaation tai vain suunnattoman vitutuksen seurauksena. En tiedä kumpia on sitten helpompi auttaa. Joka tapauksessa heitä autetaan eri tavalla. Ehkä persommat tapaukset reagoivat paremmin vieroitustyyppiseen hoitoon? Näiden toisten taas pitää järjestää asiansa muilla tavoin.
Itse olen toistaiseksi pitänyt itseni mitenkuten hanskassa. En tiedä olisiko se sitten matala vai korkea addiktiopotentiaali. Välillä sattuu repsahduksia, mutta rahojen lähestyessä nollaa, ostan kovasti mieluummin safkaa kuin budia kaljaa tai tupakkia. En voi korottaa tarpeeksi niille, jotka pitävät itseään riippuvaisena : Aina ei voi kitistä että heroiini on vahvaa. Pitää miettiä onko itse heikko.

Toisinaan ihmetellään miksi puolustelen hampuuseja, haittojenvähentämispäihdepolitiikkaa ja joskus myös nistejä. Muka älykkäänä ihmisenä voisin sopeutua valtavirtaan ja vihata huumeita kuten kaikki muut. Noh, sopeutuminen on älykästä, mutta huumeiden vihaaminen on vitun typerää, enköhän sen ole perustellut edellä. Sen lisäksi on aina hienoa pitää sympatiaa ja samastua alapiskeihin, varsinkin jos alapiskit ovat asemassaan täysin irrationaalisin ja epäoikeudenmukaisin perustein. Ehkä underdog-sympatia on myös jonkinlaista erikoisuuden tavoittelua, vähän niinkuin tarhansedäksi tuleminen.

Nah toivottavasti kirjoitan jatkossa jotain jonkin grandventuren tai ekskursion tiimoilta. Sellaisia ei kuitenkaan ole juuri nyt näköpiirissä.