Höh. Luin edellisen tekstini, ja tuomitsin kannanottoja mongoloidisiksi ilman perusteita. Teen perusteet mahd myöhemmin. Nyt en jaksa. Tutustukaa keskusteluun itse, linkki ohessa.
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Suomalainen+totaalikielt%E4ytyj%E4+hakee+turvapaikkaa+Belgiasta/1135243130698
sunnuntai 15. helmikuuta 2009
perjantai 6. helmikuuta 2009
Minä ja rakas militanttini
Wellity. Viimekertaisesta näyttäisi olevan aikaa. Tekstejä voisi kuitenkin olla tulossa useita. Kyse on lähinnä siitä, montako ja missä kolossa jaksan tekstejä työskennellä. Koulunkäynti ja hyvinvoivalle paskaperseelle äärimmäinen köyhyys saattavat hieman viedä vapaaehtoisen työskentelyn kapasiteettia ja halua. Tällä hetkellä moodi on vähän sellainen, että pitäydyn jokseenkin asiallisessa tekstissä, sillä emootiopuolen näyttäisin hoitavani ihan oikeiden ihmisten parissa. Mainittakoon, että on havaittu viitteitä suuren ekskursion eli ns. tätiprojektin reaalisista mahdollisuuksista. Ne ovat olemassa. Elämä ei välttämättä ime niin pahasti.
Luimpas hesarin nettiversiosta Tuukka Masalinista, joka hakeutui valtiomme militaristista sortokoneistoa karkuun Belgiaan hakemaan poliittisen vangin statusta ja hankki samalla ns. kadunmiehen ehdottoman paheksunnan. Artikkelin yhteyteen oli virinnyt keskustelua. Tätä ennen olen karrikoinut hesarin lukijat hieman parempaan sakkiin, jopa tämän vakiintuneimman konservatiiviosan, jota en oikein muutoin osaa pitää arvossa. No, kadunmiehen antama paheksunta tällaisesta mammanpojasta, kusimunasta oli keskustelun yleinen nuotti. Tämä on jokseenkin ymmärrettävää. Vähemmän ymmärrettävää on, että keskustelussa esiintyvät argumentit hra Masalinia ja lopulta kaikkia "sivarihomoja"+pahempia tapauksia vastaan olivat noin 95-prosenttisesti täysin mongoloidisia. Oikeastaan niitä ei voi edes kutsua argumenteiksi, eikös argumentin tule perustua johonkin. Tästä voisi vetää johtopäätöksen että suomalaiset järkevät ihmiset heittäytyvät täysin apinoiksi, kun kyse on yleisestä asepalveluksesta, joka on vapaan maamme kulmakivi ja ainoa suoja ulkoista uhkaa vastaan. On tietysti todennäköisempää että hesarin kantalukijaväestö ei vaivaudu nettikeskusteluun, ja esiintyneet mongoloidit ovat yleisemmän laadun nettisyöpää, joita on tavattavissa lähes kaikilla foorumeilla yhdys sana virheineen. Olin havaitsevinani jotain trendiä sen suhteen että täysin molopäästi armeijaa kannattaneet eivät itse ole pärjänneet asepalveluksen puolella sanottavasti. He ovat ns. miehistöä. Järkeviä tapoja puolustaa maata esittivät lähinnä aliupseeritouhua tai korkeampaa käyneet. Näin vinkkinä, järkevä maanpuolustus on eri kuin yleinen asevelvollisuus, ja, hipille aina yhtä vittumaista myöntää, jokseenkin sama kuin NATO, ja perkeleesti sama kuin palkka-armeija, joka tekee järkeä. Jotenkin näyttäisi olevan, kuten kaikessa elämässä, että molopäät toistavat päättömänä mitä heille sanotaan, mutta myös järkevämpi väestö on helposti ajettavissa esim. perseennuolennalla. Toisaalta nämä järkevät ihmiset, jotka ovat upseeritouhuihinsa päätyneet, ovat luultavasti osanneet laskea sen yhteiskunnallisen hyödyn, sillä upseeritouhu on maassamme ns. vitun arvossaan. Itsekin olisin siihen ehkä kyennyt. Ehkä en, ammunhan päin helvettiä. Itse en kuitenkaan osaa jostain syystä pitää yhteiskunnan arvostusta arvossaan.
Edeltä luettavasta uskoisin tulevan kohtuullisen selväksi, etten ole suorittamassa aseellista palvelusta. Ensisijainen syy oli aikoinaan että henkinen downpressing kävisi liian suureksi, ja flippaisin. Tähän en kuitenkaan enää usko, omaanhan hyvin pitkälle sopeutuvan temperamentin. Pelkkä illuusio, että kaikki muutkin kestävät, saisi minut kestämään täysin järjettömiäkin asioita. Samainen illuusio luo monenlaista yhteenkuuluvuutta. Jos olisin päätynyt militanttiin militanttien seuraksi, saattaisin itsekin olla jo militantti. Nyt syihin jättää menemättä on hiipinyt kuitenkin halu kannanottoon. Syyt eivät ole eettiset, enkä osaisikaan näillä elämänkokemuksilla tehdä minkäänlaista numeroa tappamisesta, enkä yksilönvapauksista tai pakottamisista. Eettiset syyt ovat liian häilyviä, että perustaisin niille mitään kannanottoja. Kantani on enemmän poliittinen. Poliittinen kanta on halutessa helposti määriteltävissä, vaikka mulkerot edustushuoneessa yleensä implikoivat toista. Kantaani kuuluu jokseenkin se, että Suomen puolustusjärjestelmä on täysin typerä ja erityisesti ajastaan jäljessä. Se mitä nimettömät varusmiehet ovat puolustustaktiikoitaan minulle vuotaneet, näkisin systeemin edelleen pohjaavaan jonkinlaiseen massasotaan+siihen kuuluisaan talvisodan taisteluhenkeen. Menepäs taisteluhengelläsi torjumaan ohjuksia. Reaalinen uhka Suomen valtiolle, elleivät skandinaaviset ja muut germaaniset kansat yhteistuumin päätä poistaa kartalta meitä mongoolisukuja, tulee tasan idästä. Kansainvälisestä terrorismista en tiedä tarpeeksi, eikä tunnu tietävän Puolustusvoimatkaan, se jätettäköön siis omaan arvoonsa myöhemmin tutustuttavaksi. Itämme on osoittanut lähiaikoina mihin kykenee esimerkiksi Georgian seuduilla. Tapaus on häilyvä osoitus muutamasta asiasta. Myös meidät on kansana äärimmäisen helppo raiskata halutessa. Kansainvälinen painostus on hyvin pitkälle hevonpaskaa. Estivätkö suurvallan ohjuskilvet Georgian kansan lähes täydellistä nöyryytystä? Piskuinen armeija ei ole todellinen pelote idälle. Meitä tosin on oletettavasti paljon useampi. Tuntien kuitenkin osin ikäpolveani, sanoisin sodan syttyessä meidän olevan vähintään kusessa. Tätä faktaa ei muuta se, että kaikki typerät läskit ja mentaalisti epävakaat nistit tästä huolimatta koulutetaan tykinruoaksi "varoiksi".
Kansantaloudellinen menetys on ehkä kelvollisin argumentti. Jokainen voi päässään tehdä laskelmia, paljonko maksaa kouluttaa koko ikäluokan läskit tapettaviksi verrattuna siihen että koulutetaan se ikäpolven ei-läski neljännes, tai hyvin todennäköisesti paljon pienempi osa, oveliksi, taitaviksi tappajiksi ja muiden marginaalisempien maanpuolustustaitojen ammattilaisiksi. Heille olisi ja on nytkin varaa maksaa oikeat rahat eikä mitään nälkäpäivärahaa, ja menettely tulisi silti halvemmaksi. Läskit voivat hyödyttää yhteiskuntaa jollain muulla, rauhan aikana oleellisemmalla panoksella. Tähän ei ole tarpeellista pyrkiä pakolla. Pakko vähentää motivaatiota suunnattomasti. Viimeiset argumenttini ovat jokseenkin utopistisia. Olen ensimmäiseksi tullut pitkän harkinnan tuloksena johtopäätökseen, että sota hyödyttää harvoja ja haittaa monia. Sotiminen näyttäisi tämän pohjalta olevan näiden harvojen ylläpitämää, loput, ne jotka mekaanisen tappamisen suorittavat, ovat vain tyhmiä, tai kollektiivisesti tyhmiä, mikä on ulkoisen käytöksen kannalta aivan yhtä typerää. En aio olla kollektiivisesti tyhmä näin dramaattisella tavalla. Jos sinäkään et olisi, eikä hänkään, ei maailmassa olisi sotia. Luuletko, että yksi harhaanjohtaja kymmenen perseennuolijansa kera mahtaa teille mitään, jos teitä on, sanotaan miljoona? Näin tuntuu luulevan moni erilaisissa sosiokulttuurisissa konteksteissa. Massan älykkyyteen ei vain voi luottaa.
Minulle on sanottu, että yleinen asevelvollisuus on suunnaton kansallisen integraation ylläpitäjä. Tämä vaikuttaa intuitiivisesti todelta. Valtaosa ei todellakaan tappaisi rakasta inttikaveriaan. Kollektiivinen tyhmyys ei ole yksiselitteisesti paha. Palkka-armeijan riskitekijä lienee ehdottomasti uuden kansalaissodan syttyminen, mikäli nykyisessä yhteiskunnallisessa tilanteessa syntyy esim. sairaan kilpailun tuloksena rankkaa bipolarisaatiota. Siihen kuitenkin liittyen, on todennäköistä että kansallisvaltiot lakkaavat pian olemasta postmodernin tulon myötä. "Pian" on tosin suhteellinen käsite, en tiedä hengitänkö enää "pian". Monessa mongoloidiseksi tuomitsemassani argumentissa mainittiin aseenkanto yhteiskunnalliseksi vastuuksi, kuten verojen maksaminen. Pakko on pakko. Kärjistettynä, olet olemassa valtiotasi varten. Jätettäköön käsittelemättä, kuinka yhteiskunnalliset pakot ovat aina jokseenkin relativistisia. Kertoo kuitenkin jotain yhteiskunnasta, jos se olettaa suuren osan kansastaan olevan kelvollinen kantamaan asetta, jopa siihen asti että se on yleisin ja arvostettavin velvollisuus. Samasta syystä useimmat muut länkkärivaltiot ovat tämän homman ulkoistaneet lähinnä omille pölkkypäilleen. Köyhistä pääsee helposti eroon lähettämällä ne pyssyn seurassa Lähi-itään. Armeijassa opittava kurinalaisuus, nöyryys ja muu hevonpaska ovat myös tekemässä kuolemaa hyödyllisinä ominaisuuksina muussa elämässä. Postmodernina mulkkukakarana olen itsenäinen subjekti. Väitän että kantamatta asetta hyötyni tälle yhteiskunnalle voi olla armeijansa puurtavaan pölvästiin nähden kymmenkertainen, ja annan panokseni mielelläni vapaaehtoisesti. Pakkoa en suosittele käytettäväksi. Jos minut haluttaisiin poistaa kuolevasta valtiojärjestyksestä siksi, että pidän yhtä sen aspektia typeränä, se on enemmän valtion menetys, kuin minun. Suomella ei ole minulle itseisarvoa. Vallitseva järjestelmä on useilta osin kelvollinen, ja hyvää hyvyyttäni tahdon antaa sille panokseni, enkä välttämättä olisi sitä ensimmäisenä hajottamassa. Vallitseva ääliömäinen epäkohta kuitenkin kalvaa minua. Ei tietenkään vähiten siksi, että se vaikuttaa elämääni vallitsevalla hetkellä, joka edes häilyvästi lähentelee jonkinlaista onnellisuutta. Elämäänsä tyytyväinen ei kaipaa militanttia. Ehkä minua arvostetaan Keniassa. En tosin tiedä, panisivatko sielläkin aseen kouraan.
Yksittäisen ihmisen kannanotto yksinään on kohtuullisen naurettava, ellei se ole äärimmäinen, kuten hra Masalinin ja tuon yhden aiemman tapauksessa oli. Siksi olen miettinyt vakavasti ilmaisenko kantani liittymällä sovinnaiseen sivarijoukkoon, ja säilyttämällä pienen yhteiskunnallisen arvostuksen työkokemuksen muodossa, vai menemällä linnaan, josta ainoa hyöty voisi olla ns linnakundistatus, jolla legendojen mukaan saa kummasti naisia. Voisin myös säästää aikaani ja kiemurrella systeemistä irti paperisodan ja tunnettujen jekkujen turvin. Se ei vain olisi selkärankaista. Ehkä voisin tehdä draamaa ja karata vaikka Putinin huomaan. Todellinen kannanotto olisi tietysti mennä armeijaan suorittamaan "isojen poikien school shooting". Repikää siitä solidaarisuutta että heti saadessani kovia panoksia mataloitan koko tupani, tai isomman lauman, en tiedä miten kovilla ampuminen on järjestetty. "I did it for peace&love". Vaihtoehtoja on useita. Valtio voisi tietysti tulla hieman vastaan ja lakkauttaa yleisen velvollisuuden ennenkuin joudun toteuttamaan mitään ylläolevista. Seuraava, joka keuhkoaa minulle militanttiin menosta, sanon vain "tiedätkös setä (tai täti!) että ajat ovat muuttuneet!"
PS Pitänee muistaa täyttää se seuraavakin lykkäyslomake
Luimpas hesarin nettiversiosta Tuukka Masalinista, joka hakeutui valtiomme militaristista sortokoneistoa karkuun Belgiaan hakemaan poliittisen vangin statusta ja hankki samalla ns. kadunmiehen ehdottoman paheksunnan. Artikkelin yhteyteen oli virinnyt keskustelua. Tätä ennen olen karrikoinut hesarin lukijat hieman parempaan sakkiin, jopa tämän vakiintuneimman konservatiiviosan, jota en oikein muutoin osaa pitää arvossa. No, kadunmiehen antama paheksunta tällaisesta mammanpojasta, kusimunasta oli keskustelun yleinen nuotti. Tämä on jokseenkin ymmärrettävää. Vähemmän ymmärrettävää on, että keskustelussa esiintyvät argumentit hra Masalinia ja lopulta kaikkia "sivarihomoja"+pahempia tapauksia vastaan olivat noin 95-prosenttisesti täysin mongoloidisia. Oikeastaan niitä ei voi edes kutsua argumenteiksi, eikös argumentin tule perustua johonkin. Tästä voisi vetää johtopäätöksen että suomalaiset järkevät ihmiset heittäytyvät täysin apinoiksi, kun kyse on yleisestä asepalveluksesta, joka on vapaan maamme kulmakivi ja ainoa suoja ulkoista uhkaa vastaan. On tietysti todennäköisempää että hesarin kantalukijaväestö ei vaivaudu nettikeskusteluun, ja esiintyneet mongoloidit ovat yleisemmän laadun nettisyöpää, joita on tavattavissa lähes kaikilla foorumeilla yhdys sana virheineen. Olin havaitsevinani jotain trendiä sen suhteen että täysin molopäästi armeijaa kannattaneet eivät itse ole pärjänneet asepalveluksen puolella sanottavasti. He ovat ns. miehistöä. Järkeviä tapoja puolustaa maata esittivät lähinnä aliupseeritouhua tai korkeampaa käyneet. Näin vinkkinä, järkevä maanpuolustus on eri kuin yleinen asevelvollisuus, ja, hipille aina yhtä vittumaista myöntää, jokseenkin sama kuin NATO, ja perkeleesti sama kuin palkka-armeija, joka tekee järkeä. Jotenkin näyttäisi olevan, kuten kaikessa elämässä, että molopäät toistavat päättömänä mitä heille sanotaan, mutta myös järkevämpi väestö on helposti ajettavissa esim. perseennuolennalla. Toisaalta nämä järkevät ihmiset, jotka ovat upseeritouhuihinsa päätyneet, ovat luultavasti osanneet laskea sen yhteiskunnallisen hyödyn, sillä upseeritouhu on maassamme ns. vitun arvossaan. Itsekin olisin siihen ehkä kyennyt. Ehkä en, ammunhan päin helvettiä. Itse en kuitenkaan osaa jostain syystä pitää yhteiskunnan arvostusta arvossaan.
Edeltä luettavasta uskoisin tulevan kohtuullisen selväksi, etten ole suorittamassa aseellista palvelusta. Ensisijainen syy oli aikoinaan että henkinen downpressing kävisi liian suureksi, ja flippaisin. Tähän en kuitenkaan enää usko, omaanhan hyvin pitkälle sopeutuvan temperamentin. Pelkkä illuusio, että kaikki muutkin kestävät, saisi minut kestämään täysin järjettömiäkin asioita. Samainen illuusio luo monenlaista yhteenkuuluvuutta. Jos olisin päätynyt militanttiin militanttien seuraksi, saattaisin itsekin olla jo militantti. Nyt syihin jättää menemättä on hiipinyt kuitenkin halu kannanottoon. Syyt eivät ole eettiset, enkä osaisikaan näillä elämänkokemuksilla tehdä minkäänlaista numeroa tappamisesta, enkä yksilönvapauksista tai pakottamisista. Eettiset syyt ovat liian häilyviä, että perustaisin niille mitään kannanottoja. Kantani on enemmän poliittinen. Poliittinen kanta on halutessa helposti määriteltävissä, vaikka mulkerot edustushuoneessa yleensä implikoivat toista. Kantaani kuuluu jokseenkin se, että Suomen puolustusjärjestelmä on täysin typerä ja erityisesti ajastaan jäljessä. Se mitä nimettömät varusmiehet ovat puolustustaktiikoitaan minulle vuotaneet, näkisin systeemin edelleen pohjaavaan jonkinlaiseen massasotaan+siihen kuuluisaan talvisodan taisteluhenkeen. Menepäs taisteluhengelläsi torjumaan ohjuksia. Reaalinen uhka Suomen valtiolle, elleivät skandinaaviset ja muut germaaniset kansat yhteistuumin päätä poistaa kartalta meitä mongoolisukuja, tulee tasan idästä. Kansainvälisestä terrorismista en tiedä tarpeeksi, eikä tunnu tietävän Puolustusvoimatkaan, se jätettäköön siis omaan arvoonsa myöhemmin tutustuttavaksi. Itämme on osoittanut lähiaikoina mihin kykenee esimerkiksi Georgian seuduilla. Tapaus on häilyvä osoitus muutamasta asiasta. Myös meidät on kansana äärimmäisen helppo raiskata halutessa. Kansainvälinen painostus on hyvin pitkälle hevonpaskaa. Estivätkö suurvallan ohjuskilvet Georgian kansan lähes täydellistä nöyryytystä? Piskuinen armeija ei ole todellinen pelote idälle. Meitä tosin on oletettavasti paljon useampi. Tuntien kuitenkin osin ikäpolveani, sanoisin sodan syttyessä meidän olevan vähintään kusessa. Tätä faktaa ei muuta se, että kaikki typerät läskit ja mentaalisti epävakaat nistit tästä huolimatta koulutetaan tykinruoaksi "varoiksi".
Kansantaloudellinen menetys on ehkä kelvollisin argumentti. Jokainen voi päässään tehdä laskelmia, paljonko maksaa kouluttaa koko ikäluokan läskit tapettaviksi verrattuna siihen että koulutetaan se ikäpolven ei-läski neljännes, tai hyvin todennäköisesti paljon pienempi osa, oveliksi, taitaviksi tappajiksi ja muiden marginaalisempien maanpuolustustaitojen ammattilaisiksi. Heille olisi ja on nytkin varaa maksaa oikeat rahat eikä mitään nälkäpäivärahaa, ja menettely tulisi silti halvemmaksi. Läskit voivat hyödyttää yhteiskuntaa jollain muulla, rauhan aikana oleellisemmalla panoksella. Tähän ei ole tarpeellista pyrkiä pakolla. Pakko vähentää motivaatiota suunnattomasti. Viimeiset argumenttini ovat jokseenkin utopistisia. Olen ensimmäiseksi tullut pitkän harkinnan tuloksena johtopäätökseen, että sota hyödyttää harvoja ja haittaa monia. Sotiminen näyttäisi tämän pohjalta olevan näiden harvojen ylläpitämää, loput, ne jotka mekaanisen tappamisen suorittavat, ovat vain tyhmiä, tai kollektiivisesti tyhmiä, mikä on ulkoisen käytöksen kannalta aivan yhtä typerää. En aio olla kollektiivisesti tyhmä näin dramaattisella tavalla. Jos sinäkään et olisi, eikä hänkään, ei maailmassa olisi sotia. Luuletko, että yksi harhaanjohtaja kymmenen perseennuolijansa kera mahtaa teille mitään, jos teitä on, sanotaan miljoona? Näin tuntuu luulevan moni erilaisissa sosiokulttuurisissa konteksteissa. Massan älykkyyteen ei vain voi luottaa.
Minulle on sanottu, että yleinen asevelvollisuus on suunnaton kansallisen integraation ylläpitäjä. Tämä vaikuttaa intuitiivisesti todelta. Valtaosa ei todellakaan tappaisi rakasta inttikaveriaan. Kollektiivinen tyhmyys ei ole yksiselitteisesti paha. Palkka-armeijan riskitekijä lienee ehdottomasti uuden kansalaissodan syttyminen, mikäli nykyisessä yhteiskunnallisessa tilanteessa syntyy esim. sairaan kilpailun tuloksena rankkaa bipolarisaatiota. Siihen kuitenkin liittyen, on todennäköistä että kansallisvaltiot lakkaavat pian olemasta postmodernin tulon myötä. "Pian" on tosin suhteellinen käsite, en tiedä hengitänkö enää "pian". Monessa mongoloidiseksi tuomitsemassani argumentissa mainittiin aseenkanto yhteiskunnalliseksi vastuuksi, kuten verojen maksaminen. Pakko on pakko. Kärjistettynä, olet olemassa valtiotasi varten. Jätettäköön käsittelemättä, kuinka yhteiskunnalliset pakot ovat aina jokseenkin relativistisia. Kertoo kuitenkin jotain yhteiskunnasta, jos se olettaa suuren osan kansastaan olevan kelvollinen kantamaan asetta, jopa siihen asti että se on yleisin ja arvostettavin velvollisuus. Samasta syystä useimmat muut länkkärivaltiot ovat tämän homman ulkoistaneet lähinnä omille pölkkypäilleen. Köyhistä pääsee helposti eroon lähettämällä ne pyssyn seurassa Lähi-itään. Armeijassa opittava kurinalaisuus, nöyryys ja muu hevonpaska ovat myös tekemässä kuolemaa hyödyllisinä ominaisuuksina muussa elämässä. Postmodernina mulkkukakarana olen itsenäinen subjekti. Väitän että kantamatta asetta hyötyni tälle yhteiskunnalle voi olla armeijansa puurtavaan pölvästiin nähden kymmenkertainen, ja annan panokseni mielelläni vapaaehtoisesti. Pakkoa en suosittele käytettäväksi. Jos minut haluttaisiin poistaa kuolevasta valtiojärjestyksestä siksi, että pidän yhtä sen aspektia typeränä, se on enemmän valtion menetys, kuin minun. Suomella ei ole minulle itseisarvoa. Vallitseva järjestelmä on useilta osin kelvollinen, ja hyvää hyvyyttäni tahdon antaa sille panokseni, enkä välttämättä olisi sitä ensimmäisenä hajottamassa. Vallitseva ääliömäinen epäkohta kuitenkin kalvaa minua. Ei tietenkään vähiten siksi, että se vaikuttaa elämääni vallitsevalla hetkellä, joka edes häilyvästi lähentelee jonkinlaista onnellisuutta. Elämäänsä tyytyväinen ei kaipaa militanttia. Ehkä minua arvostetaan Keniassa. En tosin tiedä, panisivatko sielläkin aseen kouraan.
Yksittäisen ihmisen kannanotto yksinään on kohtuullisen naurettava, ellei se ole äärimmäinen, kuten hra Masalinin ja tuon yhden aiemman tapauksessa oli. Siksi olen miettinyt vakavasti ilmaisenko kantani liittymällä sovinnaiseen sivarijoukkoon, ja säilyttämällä pienen yhteiskunnallisen arvostuksen työkokemuksen muodossa, vai menemällä linnaan, josta ainoa hyöty voisi olla ns linnakundistatus, jolla legendojen mukaan saa kummasti naisia. Voisin myös säästää aikaani ja kiemurrella systeemistä irti paperisodan ja tunnettujen jekkujen turvin. Se ei vain olisi selkärankaista. Ehkä voisin tehdä draamaa ja karata vaikka Putinin huomaan. Todellinen kannanotto olisi tietysti mennä armeijaan suorittamaan "isojen poikien school shooting". Repikää siitä solidaarisuutta että heti saadessani kovia panoksia mataloitan koko tupani, tai isomman lauman, en tiedä miten kovilla ampuminen on järjestetty. "I did it for peace&love". Vaihtoehtoja on useita. Valtio voisi tietysti tulla hieman vastaan ja lakkauttaa yleisen velvollisuuden ennenkuin joudun toteuttamaan mitään ylläolevista. Seuraava, joka keuhkoaa minulle militanttiin menosta, sanon vain "tiedätkös setä (tai täti!) että ajat ovat muuttuneet!"
PS Pitänee muistaa täyttää se seuraavakin lykkäyslomake
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
