Väliaikaraportti ja välitavoitteiden kriittinen reflektio

Otsikko viittaa tietysti suureen ekskursioon, aikaan, joka alkoi suunnilleen siitä mihin elämäkertani loppui. Tämä yhä etenevä ajanjakso on osoittautunut näennäisesti muusta elämästä irtonaiseksi ja nimitykseltään harhaanjohtavaksi, mutta koen silti tarpeelliseksi tehdä jonkin sortin välitilinpäätöksen. Vaikka vuosikaan ei ole ihan ohi, olisi varmaan tärkeää puida myös koko vuosi. Teen nähtävästi paljon summaamista, ja joku saattaa ihmetellä että vittuakos summaan mitään, kun täyttömateriaaliakin on vain nimeksi. Tulee kuitenkin pitää mielessä, että julkaistava materiaali sisältää lopulta vain neljänneksen summattavista kokemuksista. Tärkeä funktio on myös verrata kulunutta vuotta edelliseen, jota hypetin parhaaksi ikinä tekstissä, jota ei oletettavasti enää ole.

Tekstinluomisen esikuvani Tuukka Virtaperko on alkanut tehdä blogillaan jotain, mitä minä pyrin tekemään Ehkä se kertoo setä T.V.P.n tulleen samankaltaiseen tilanteeseen kuin minä itse. En sano tietäväni mitä oikeasti tapahtuu, mutta maailmankuvaani liittyy oletus, että jos järkevä ihminen ei saa tarkoituksenmukaisesta toiminnastaan riittävää tunnustusta, varsinkaan sosioemotionaalista, alkaa turhautuminen. Seurauksena on todella ennennäkemätöntä narsistista itseilmaisua, jonka jälkeen siirrytään metablogistiselle tasolle, ja vittuillaan sille. Kukaan järkevä ihminen ei vakavasti voi kirjoittaa narsistista itseilmaisua. Narsistinen itseilmaisu käsitteenäkin on jotain pompöösin luokkaa (viite sinne toiseen blogiin !!). Onkin järkevämpää käyttää käsitettä ”tunteista puhuminen ja niiden käsittely”. Tunteista puhuminen oli joskus tarkoitukseni, mutta suunta on muuttunut, näyttäisin menevän ikään kuin ristiin tämän paremman blogin kirjoittajan kera. Tunteista puhuminen miehen tapauksessa ei ole muodissa, mutta on erityisen ei-sosiaalisesti hyväksyttävää. Tai on se hyväksyttävää, mutta b-miehen leima on armoton. Seurauksena hra T.V.P. on jollain tasolla ottanut käyttöön ns. pilluretoriikan, minkä myös avoimesti myöntää. Erittäin kullanarvoinen huomio oli, että kun orientoituu siihen, ettei saa pillua, alkaa kyseinen toiminta suivia. Pillunsaamisen käsitteen on siis tarkoitus kattaa kaikki ne kivat lieveilmiöt, jotka liittyvät itse pillun saamiseen. Itse voisin alkaa puhumaan kaikesta kivasta mutta enemmän tai vähemmän häpeiltävästä touhusta pillun saamisena. Kiskaisin heroiinia, eli sain pillua, haistelin kenkiä eli sain pillua, leikin paskalla ts. sain pillua etc.. On kai käynyt myös ilmi että ekstroversio ja älykkyys eivät voi kulkea käsikkäin kovin korkealla tasolla. Täydelliseksi ihmiseksi luonnehdittiinkin henkilöä, joka kykenee paskanpuhumiseen kuin amis yhtäläisesti, kuin kykenee suuriin analyyttisiin toimituksiin ja niistä puhumiseen. Nämä kaksi ominaisuutta näyttäisivät päässäni sulkevan toisensa pois syystä, että introvertti tapaus ajattelee sanomistensa seurauksia liian pitkälle, jolloin tilanne menee ohi, tai muutoin varoo sanomisiaan. Oho, Tuukka Virtaperko on taas saanut oman kappaleensa. Tiivistettynä T.V.P.n blogi tekee luonteeltaan muutosta, mikä avaa uutta ulottuvuutta taiteilijan nupin sisään. Enhän ole koskaan ymmärtänyt itse taidetta erityisemmin.

Maailmalla ei mitään uutta. Kommunismi, sosialismi, mutta myös vasemmistolaisuus ovat rumempien väitteiden mukaan kuolemassa kaikki. Ei voi tietää, mutta luulen ainakin lievempien muotojen nostavan päätään, sillä vallitseva raaistuva maailmantilanne vastaväitteistä huolimatta kärjistyy jossain vaiheessa tasolle, jolla on pakko vaihtaa suuntaa. Hautamäkeläisen koulukunnan vasta-argumentti tälle tosin on, että ”sodassa ihminen kehittyy kaikist parhaiten, elipitäis olla ikuinen sota. Koulut pitäis poistaa, ja tilalle propagandaa”. Hautamäkeläinen koulukunta vastustaa tosin kiihkokapitalismia, kumma juttu. Vastavasta-argumentin sanoiksipukeminen on vielä työn alla. Hampuusien asianajo näyttää jatkuvasti toiveikkaammalta, joskin takaiskujakin tulee jatkuvasti. Media alkaa pikkuhiljaa päästämään yhä neutraalimpaa ajattelua, mikä voisi olla puoli voittoa. Myös kolmikymmensivuisen HEM-koti-tutkielman arvostelua odotetaan kieli pitkällä. Tehdäänkö talot jatkossa hampusta? Pääongelmana näkisin yhä katuhampuusin eli kannabisaktivismin imago-ongelman. Samoin kuin muutkin rummunlyöjät, myös kannabistit ovat likaisen työtävieroksuvan hipin, eli marginaalisen näköisiä. Kyllä, myös kunnon nuoret kannattavat ihmisoikeuksia, vapaata tilaa, Nyt, ja hampun dekriminalisointia, mutta vain likaisimmilla henkilöillä on aikaa ja varaa tuoda asia ilmi. Spurgutkin saisivat enemmän huomiota, jos he eivät haisisi paskalle ja ilmaisisivat asiansa selkeästi ja rauhallisesti. Tällöin he eivät tosin olisi spurguja ollenkaan. Aktivismin ongelma yleensä on myös, että järkevien argumenttien retoriikka hukkuu räyhäämisen alle. Jos räyhäämisellä koskaan saadaan uskottavuutta aikaan, tulee mellakoitsijoita olla hieman enemmän kuin noin 100. Tällöin puhutaan kapinasta, tai onnistuneessa tapauksessa vallankumouksesta. Yleensä tässä tapauksessa vallitsee myös vastaräyhääjät, eli vastavallankumoukselliset, jolloin minkään vallitsevan saavuttaminen ei oikein onnistu.

Mutta entäs minun oma vuoteni! Se todella oli viimekertaista parempi, mikä on kohtuullisen uskomatonta. Jos ensi vuosi on vielä parempi, voin ehkä alkaa elää ns. normaalin ihmisen elämää. Kriteerinä hyvälle vuodelle oli tietysti pillun saamisen frekvenssi (refer above), sekä mahdollisuudet toteuttaa ja kehittää itseään. Kuulostaa melkein normaalin ihmisen perusedellytyksiltä! Olen edelleen vakuuttunut, että vapaus vaikuttaa omiin asioihinsa ja sitoutumattomuus mihinkään muuhun kuin itseensä oli tämän hyväksikoetun vuoden takana. Luultavasti se kuuluu juuri tämänikäisen miespuolisen kehityskaareen. Kaikille itseensä väsyneille voin suositella vain irtiottoa, mahdollisuutta nähdä asiat tyhjäntoimittajan näkökulmasta. Vapauden karistua – ihmeellistä, että yliopisto voi rajoittaa vapauttasi, mutta niin tekee kai mikä tahansa rahoituksesi lähde – kokemukset ovat muuttuneet kielteisemmiksi, mutta yleiskuva koko vuodesta on pysynyt kohtuullisen myönteisenä. Ehkä ensi vuoden tavoitteisiin kuuluu yhdistää individuaalin vapaus ja yhteiskunnallinen vastuu tasapuolisesti kummankaan kärsimättä. Tavoitteena tämä kuulostaa utopialta, mutta kaikki mitä pidän todella hyvänä, on minulle utopiaa. Olen nähdäkseni siirtynyt muutoinkin puolittaisen itsenäisyyden vaiheeseen. Kotona asumisesta ei enää tulisi pitkällä aikavälillä yhtään mitään. Itse ekskursion, tai ”projektin” osalta homma kusee siis reisille. Projektin sekundaari tarkoitus ryhii ikävästi primaaritarkoituksen ohi. Hyvältä näyttänyt ekstroverttisuuden kehitys näyttää taittuneen. Kilpailumentaliteetti tuntuu iskevän näennäisestikin kilpailullisessa ympäristössä ja kuumotus jo valmiiksi tiukasta toimeentulosta on hirveä. Ehkä en ole kouluoppimiseen soveltuva. Minulle koulun tulisi olla sellainen kuin kasvattelu-utopistit ovat funanneet. Homma onnistuisi varmasti paremmin, jos minulla olisi taskut täynnä vararahaa, mutta vararahan haaliminen vaatii työtä, jota en voisi kokea mielekkääksi. Tässä näen ikävän syklin : jos minulla olisi rahaa, voisin keskittyä pillunsaamiseen (yhä, refer above), jolloin saisin voimia tehdä typerää sekundaarityötä, mutta koska teen epämielekästä sekundaarityötä, eli en saa pillua, eli en jaksa sekundaarityötä eli elän köyhyydessä. Seurauksena elämäni on kaikin puolin ikävää. Ensi askel syklin katkeamiseen on jo havaittavissa. Olen vieroutunut kofeiinista siinä määrin, että tänään kyseistä ainetta nauttiessani toivotut vaikutukset ilmenivät sen sijaan että vieroitustärrät pysyisivät poissa. Se tarkoittaa luontaisen vireyden mahdollista vähittäistä palaamista. Asiat, joita typerien käsitteiden viljelyn ohella opin, ovat seuraavat : asioilla on tapana järjestyä, ihminen voi kehittyä ja muuttua dramaattisestikin missä elämänsä vaiheessa tahansa, itsevarmuus on vahvasti yhteydessä melkein kaikkeen. Olisin voinut kai oppia jotain tähdellisempääkin, mut naa. Hyvää ensi vuotta.